K-tuoli, sarjojen korokkeet

Kun olin saanut joustinten sidonnat valmiiksi, valmistin sarjoihin uudet korokepalat. Käytin mäntyä, joka on joustavampi puulaji kuin koivu. Viistin kappaleiden ulkosivut, jotta säkkikankaan naulaus olisi jatkossa helpompaa. Viisteen tein puukolla ja nauhahiomakoneella. Etusarjaan tuleva kappale oli suorakaiteen muotoinen ja sivusarjoihin tulevat kappaleet olivat taaksepäin madaltuvia. Ensin tein jokaisesta kappaleesta oikean pituiset aihiot oikeassa leveydessä ja paksuudessa. Seuraavaksi sahasin vannesahalla sivusarjojen jatkot kiilan muotoon siten, että etupää oli 45 mm ja takapää 25 mm.

Tein kappaleiden alapuolelle vannesahalla kolot nauloja varten. Pylväsporakoneella porasin reijät ruuveille. Ennen korokepalojen kiinnitystä naulasin säkkikankaan joustinten päälle. Säkkikankaan naulasin kiinni sarjoihin siten, että se jää sarjan ja korokepalan väliin. Kiinnitin jokaisen korokkeen tuoliin kolmella ruuvilla, jotka olivat paksuudeltaa 4,5 mm.

Muotoiluinstituutin nojatuoli

Ensimmäinen verhoilutyöni oli tämä nojatuoli. Tuoleja oli yhteensä kahdeksan ja sohvia kolme. Minä verhoilin ensimmäisen tuolin ja tein siihen kaavat. Vaihdoin tuoliin kaikki pehmusteet. Tuolin pyöreän muodon ansiosta kaavoitus oli ensikertalaiselle hankalaa ja jouduinki korjailemaan kaavoja useamman kerran. Loppujenlopuksi sain aikaiseksi toimivat kaavat.

 

Kangas oli mukavan pehmeän tuntuista, mutta purkaantui suhteellisen helposti. Tästä johtuen saumuroin kappaleet ennen ompelua. Haastavinta oli ommella kaikki kulmat samannäköisiksi. Myös sauman suoraan saaminen vaati voimistelua. 

Jalkojen kiinnitys ruuveille kolvattiin kankaaseen reijät helpottamaan jalkojen kiinnitystä. Kangas oli kokonaan tekokuitua, joten kolvilla sai hyvin tehtyä siistin reijän ruuvia varten.

Ensimmäisen tuolin valmiiksi saaminen oli riemastuttavaa. Oli ihana huomata, että pystyn jo verhoilemaan ihan oikean huonekalun.

K-tuoli, joustin sidonnat

Lankapohjan päälle naulasin palan säkkikangasta, jotta joustimet eivät hankaisi suoraan lankoja vasten. Sidoin purjelangalla joustimet tiukasti lankapohjaan kiinni ja rupesin tekemään asentosidontoja. Valitsimme Pian kanssa kahteen ensimmäiseen joustiin riviin seitsemän kierteiset jouset ja takariviin kuusi kierteiset. Sidoin joustimet niin, että korkeus on lattiasta mitattuna 39 cm.

Parin yrityksen ja langan katkeamisen jälkeen rupesi oikea tekniikka löytymään ja kiroilu vähenemään. Oli vaikeaa saada oikea asento ja riittävä kireys jousille. Muutaman purkamisen ja uudelleen sitomisen jälkeen rupesin muistamaan mikä solmu tulee mihinkin kohtaan.

Aloitin sidonnat asentosidonnoista, eli syvyyssuuntaisesta sidonnasta. Asentosidonnalla jouset sidotaan haluttuun kireyteen ja korkeuteen. Tämä sidonta määrä myös jousen asennon, joka on oltava suora. Sidonta aloitetaan keskimmäisestä joustin rivistä, takasarjasta etusarjaan. Lanka kulkee joustinten keskellä.

Asentosidontojen jälkeen oli outoa sitoa poikittaiset tukisidonnat, sillä niillä ei enää vaikuteta joustinten korkeuteen ja näin ollen niiden ei tarvitse olla yhtä kireällä kuin asentosidontojen. Poikittaiset tukisidonnat tehdään sivusarjasta sivusarjaan, aloittaen jälleen keskimmäisestä joustin rivistä. Sidonnan tarkoitus on pitää jouset napakasti paikoillaan myös leveyssuunnassa.

Välitukisidonnat tein joustinrivien väliin pitämään asento- ja tukilankoja paikoillaan. Lopuksi tein vielä reunatukisidonnan, jotta reunimmaisetkin solmut pysyisivät paikoillaan. Oli huojentavaa saada sidonnat valmiiksi, pitkän puurtamisen jälkeen.

työssäoppimassa

 Toinen kouluvuosi alkoi työssoppimisjaksolla. Jaoin jakson kahteen osaan ja ensimmäisen osan suoritin Keravalla Finsoffilla. Pääsin tutustumaan ompelimon työtehtäviin ja neljän viikon aikana alkoi työskentelyyni tulla jo rutiinia.
 Jakson toisen puoliskon suoritin Klaukkalassa Verhoomo ja entisöinti Salossa. Sain tehdä monipuolisesti eri töitä ja nähdä yksityisyrittäjän arkea. Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten paljon sain tehdä, nappi valinta työssäoppimispaikaksi! Sain esimerkiksi uudelleen verhoilla alla olevan kuvan kaksi kuppipenkkiä lähes itsenäisesti.
 Kahdeksan viikon työssäoppimisjakso sujui ongelmitta ja aika kului siivillä.

Pikkutuolin istuimet

Tämän sinisen nojatuolin omistajalle meni myös kaksi pikkutuolin istuinta, samalla sinisellä kankaalla verhoiltuna.

Toisen istuimen kehästä oli sarja irronnut, joten liimasin sen paikoilleen. Hioin myös molemmista kehistä terävät kulmat pois, jotta kangas ei hankautuisi rikki. Vaahtomuovin paksuudeksi valittiin 2 cm. Tämän vaahtomuovin alle laitoin vielä pienen palan 0,5 cm:n paksuista rullavaahtomuovia tuomaan pyöreämpää ulkonäköä istuimiin. Naulaus oli helppoa ja sujui tämän kivan kankaan kanssa nopeasti.
Olin todella tyytyväinen lopputulokseen.

Pikku sohva

Tämä asiakastyö sisälsi yhden sohvan ja kaksi nojatuolia. Sain verhoiltavakseni sohvan.
Alunperin sohvassa oli huono istua, sillä etureuna tuntui antavan periksi. Istuimen vanhat kumitekstiilivyöt säilytettiin, mutta ensimmäinen vyö siirrettiin taaksepäin ja eteen lisättiin huomattavasti jäykempi oke-vyö. Myös istuimen pehmusteet rakennettiin vaahtomuovista siten, että etureunaan tuli jäykempää vaahtomuovia kuin taakse. Näin saatiin etureuna jämäkämmäksi ja istuinkulma paremmaksi. Vaahtomuovin päälle laitoin vielä vanun.

Selkänojassa oli myös kumitekstiilivyöt, jotka säilytettiin. Selkänojan pehmusteet olivat siinä kunnossa, että ne kannatti säästää. Mutta vöiden ja vaahtomuovin väliin jäävän jäykän kankaan vaihdoin joustavaan trikooseen. Käytimme sohvan ja tuolien sivuihin tulevaan pyöreään muotoon samaa kaavaa, jotta kaikki tuotteet olisivat samanlaisia. Kankaan kuvio kohdistettiin istuimen ja kapan kohdalla. Muita saumoja ei kohdistettu, sillä kangasta oli niin niukasti, ettei se ollut mahdollista. 

Selkänojaan tuli neljä nappia. Napit kiinnitin viimeisenä, kuvassa näkyvän välineen avulla. Ensin solmin kaikki napit kiinni luisusolmun avulla ja kiristin sitten kaikki samaan kireyteen. Lopuksi solmin parit umpisolmut päättelyksi ja katkaisin langat. Pidin tästä kankaasta, sitä oli suhteellisen helppo työstää ja se oli mukavan tuntuista.

Tässä ennen ja jälkeen kuvat sohvasta

 

Tuolit ja sohva yhteiskuvassa. Tuolien verhoilun hoitivat Jenna K. ja Pia.

Keinutuoli

Tämän keinutuolin omistaja halusi verhoilun istuimeen ja selkänojaan. Istuin koostui vanerilevystä, jota kiersi n.1 cm leveät ja korkeat laidat. Pehmusteeksi laitoin 4 cm:n vaahtomuovia, josta n.1 cm jää upotetuksi laitojen väliin. Selkänojassa on 2 cm:n vaahtomuovi ja taustapuolella verhoilupahvi ja ohut kerros vanua.

Pintakäsittelyn hoiti asiakas itse.

Nämä kuvat on otettu ennen koristenauhan  laittamista, sillä asiakas halusi itse viimeistellä tuotteen. Tämän takia siis kuvissa hakaset näkyvissä.

Mopon satula

Tämä asiakastyö oli mieluinen, sillä olen harkinnut erikoistumista ajoneuvoverhoiluun. Mopon satula on toki pieni työ auton istuimeen verrattuna, mutta jostainhan harjoittelu on aloitettava.

Alkuperäisessä verhoilussa oli naulauslistat sekä etu- että takapäässä. Opettajan kanssa päätimme aluksi, että ompelen naulauslistan ainoastaan etupäähän ja kiristän tekonahan takapäähän. Ommellessa huomasin nahassa ison naarmun, jota en leikatessa ollut huomannut. Ongelma ratkaistiin jättämällä etupäästä naulauslista pois ja taivuttamalla nahka naarmun kohdalta kulman yli. Naulauslista vaihdetiin siis takapäähän. Tekonahan kiristämisessä käytin apuna kuumailmapuhallinta rypyttömän lopputuloksen saamiseksi. Ohut tekonahka halkesi herkästi naulatessa. Kaksin kerroin laittaminen auttoi nahkaa kestämään paremmin.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuva satulasta.

Sininen nojatuoli

Tämä 50 - 60-luvun kuppituoli oli asiakastyö. Istuimeen vaihdettiin uudet siksak-jouset ja jousien päälle vielä 2 cm:n vaahtomuovi. Koska kankaan määrä oli rajallinen käytin istuimessa tyynyn alle jääväsää osassa apukangasta.

Näissä kuvissa tuoli siis vielä purkuvaiheessa.

Selkänojassa säilytettiin vanha pehmuste ja sen päälle lisätiin ainoastaan vanu. Kankaan naulaus selkänojaan oli haastavaa ja opettavaista. Vaikeinta oli saada molemmilta puolilta pakolliset kulman laskokset samanlaisiksi.

Istuintyynystä tehtiin kääntötyyny, jossa sauma kulkee keskellä, ilman kappaa. Etukulmat rypytettiin 9 cm:n matkalta 2 cm. Kaavoitin tyynyn lakankankaan avulla, vanhan kankaan päälle.

Kangasta oli mukava työstää, sillä se ei tuntunut purkaantuvan millään ja pienet ruudut helpottivat lankasuoruuden löytämistä. Tuolissa oli yllättävän mukava istua ja pidänkin tästä tuolista todella paljon.

Tässä vielä tuolin ennen ja jälkeen -kuvat.

K-tuoli, joustinten paikat

Suunnittelin istuimen joustinten paikat Perinteinen verhoilu -kirjan avulla. Kirja neuvoo sijoittamaan joustimet syvyyssuunnassakin kohtisuoraan, mutta tässä tuolissa etusarja on melkein kymmenen senttiä leveämpi kuin takasarja, jolloin joustimet on parempi sijoittaa hieman leviävään viuhkan muotoon. Joustinten paikat suunniteltuani laskin lankojen paikat ja porasin sarjoihin reiät lankapohjaa varten. Käytin porakonetta ja 3 mm:n terää. Lankapohja punotaan korin pohjan tapaan, aivan kuten satulavyöpohjakin. Langat kiristetään sarjan ulkopuolelle ja kiinnitetään sarjaan naulan avulla.

K-tuoli, liitokset ja liimaus

Etu- ja takasarjojen liitokset olivat kunnossa, mutta sivusarjat jouduin liimaamaan uusiksi. Kun testikasasin tuolin, niin että sivusarjat olivat alkuperäisillä paikoillaan, huomasin toisen sarjan olevan takaosastaan n.1 cm alempana kuin toinen. Opettajan kanssa päätimme nostaa tämän alempana olevan sarjan samalle tasolle korkeamman kanssa. Tästä johtuen vanhaa tappiliitosta joutui vähän muokaamaan hiomalla tappia lyhyemmäksi.

Liimasin sarjat paikoilleen ja pistin puristimet pitämään osia paikoillaan liiman kuivumisen ajan. Tarkistin ristimitan ja korjasin sen kohdalleen.

Liiman kuivuttua huomasimme opettajan kanssa, ettei vasemmanpuoleinen liitos sarjan ja takajalan välillä pitänyt tarpeeksi hyvin. Ilmeisesti vanhan liiman poisto ei ollut onnistunut tarpeeksi hyvin pelkällä hiomapaperilla. Puhdistin liitoskohdan uudelleen, tällä kertaa apunani taltta ja viila. Liimasin osat uudelleen, pistin puristimet kiinni ja tarkistin, että ristimitta on kohdillaan.

Seuraavaksi tein takakulmiin vielä tukikappaleet vahvistamaan liitosta. Kiinnitin kappaleet liiman ja ruuvien avulla.

Lastenjakkara

Puutyökurssin tehtävänä oli rakentaa lastenjakkara. Opettajan antamiin piirustuksiin oli lupa tehdä pieniä muutoksia, mutta minä pyrin saamaan lopputuloksesta piirustusten mukaisen. Tässä onnistuin mielestäni hyvin.

Kurssiin kuului myös pintakäsittelyosuus. Ihastuin puun kauniiseen pintaan enkä tahtonut peittää sitä liikaa, toisaalta olisin halunut maalata jakkaran valkoiseksi. Opettajan ehdotuksesta pintakäsittelyksi valikoitui näiden kahden vaihtoehdon välimuoto, kuultovalkoinen. Pidän valkoisesta pinnasta, josta lähemmin tarkasteltuna erottaa selvästi puun syyt.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

K-tuoli, purkaminen

Tämän päivän käytin tuolin purkamiseen. Mitään suurempia yllätyksiä ei revenneiden kankaiden alta paljastunut. Napsin jälleen paljon kuvia, jokaisesta eri vaiheesta ja pehmustekerroksesta. Tämä tuoli koostui meriheinästä, säkkikankaasta, jousista ja isosta kasasta nauloja. Suuri osa nauloista lähti kuin itsestään, mutta muutaman isomman naulan irrottamiseksi tarvittiin jo vähän yritystä.

Ennen jousien purkamista kirjasin ylös etu- ja takajousien korkeudet ja sidonta paikat. Tämä sen takia, että pystyn rakentamaan uudeen jousiston samaan korkeuteen. Irrotin jouset yhtenä pakkana, jotta voin tarvittaessa tarkistaa siitä mittoja.

Tuolin sarjoissa oli korokepalat, jotka joudun uusimaan. Merkitsin siis muistiin kappaleiden mitat, jotta voin tehdä uudet. Uusien palojen teko ei pitäisi olla vaikeaa ja uskon suoriutuvani siitä itsenäisesti. Myös jokainen tuolin liitos on liimattava uudestaan.

Käsinojien kiinnitysruuvit olivat uppoutuneet syvälle puuhun ja niiden irrottaminen olikin hieman hankalaa. Hetken ponnistelun jälkeen sain molemmat käsinojat ehjinä irti.

K-tuolin lähtötilanne

Tänään alkoi opiskelujeni ensimmäisen vuoden viimeinen jakso. Tässä jaksossa on tarkoitus tutustua perinteiseen kierrejoustinverhoiluun. Koska minulla ei ole omaa K-tuolia, sain tehtäväkseni asiakastyön. 

Tälle asiakkaalle tulee kaksi samanlaista tuolia, joista toisen verhoilen minä ja toisen luokkatoverini Pia.

 Alkutilanteessa tuoli oli hyvin rähjäinen, pohja oli pettänyt ja jouset roikkuivat näkyvillä. Testi-istuminen oli siis mahdotonta ja istuinkorkeuden selvittäminen lähinnä arvailua. Myös kangas oli jo aikansa elänyt. Kangas oli pahasti repeytynyt niin istuimen etureunasta kuin selkänojan yläreunastakin. Selkänojan tausta oli mielenkiintoinen, sillä alkuperäisen verhoilun tekijältä on ilmeisesti loppunut kangas kesken. Alareunassa oli nimittäin 10 cm:n kaitale kangasta eri lankasuoruudella kuin muu tausta. Tätä yksityiskohtaa tuskin tarvitsee tehdä uuteen verhoiluun. Kaikki tuolin käsinompelupistot näkyivät selvästi ja tekivät ulkonäöstä hutaistun näköisen.

Aloitin dokumentoimisen valokuvaamalla tuolin eri kuvakulmista. Räpsin kuvia myös yksityiskohdista ja reiluun kuuteenkymmeneen kuvaan saattoi mahtua myös muutama taiteellisempikin otos.

Seuraavaksi kirjasin ylös tuolin mittoja. Toivon merkinneeni muistiin kaiken oleellisen joka mitattavissa oli. Minusta tämä tuoli on niin nuutunut ja kärsinyt, että on jo aikakin saada siihen uusi verhoilu.

Palikan alku