Buick, kaavoitus

Aloitin kaavoittamisen takapenkin selkänojasta. Pingotin lakanakankaan runkoon kiinni heftaneulojen avulla ja piirsin kankaaseen lyijykynällä tummien osien muodot. Tämän jälkeen tein kaavat ja ompelin keinonahasta testikappaleen.

Keinonahkaisen testikappaleen heftasin runkoon kiinni ja piirsin keinonahkaan sivukappojen saumojen kohdat. Kopioin saumankohdan muodon kaavaan. Ompelin keinonahasta testiversion ja sovitin sitä runkoon. Sovittamisen jälkeen jouduin korjaamaan kapan kaavaa aika suurella kädellä ennen kuin muoto oli oikea.

Kaavoitin ensin molempien penkkien selkänojat. Päätin ommella ja verhoilla selkänojat valmiiksi ja vasta sitten istuimet, jotta saisin istuimen tummat osat kohdistettua oikeaan kohtaan selkänojan tummien kohtien kanssa. Oikeaa kohtaa on lähes mahdoton kaavoittaa ilman, että verhoilu on kiinni rungossa.

Buick, selkänojien pehmustus

Saatuani istuinosat pehmustettua jatkoin selkänojien pehmustamisella. Päätin rakentaa pehmusteet samalla tavalla kuin istuinten pehmusteet. Vaahtomuovien paksuudet valitsin vanhoja pehmusteita tutkittuani ja päädyin laittamaan 2 cm HR 50 alemmaksi kappaleeksi ja 3 cm HR 50 päällimmäiseksi. Onnekseni kaikki vaahtomuovit löytyivät koulun varastota, eikä niitä tarvinnut tilata erikseen.

Buick, istuinten pehmustus

Pohjatyöt valmiiksi saatuani rupesin suunnittelemaan vaahtomuovien laatuja ja paksuuksia. Aloitin takaistuimen pehmusteista. Vanhojen pehmusteiden arvioin olleen n. 4 cm paksuja ja kokeilinkin tässä paksuudessa HR 35 ja HR 50 laatuja. Päädyin käyttämään HR 50 laatua ja rakentamaan pehmusteen kahdesta 2 cm paksusta kappaleesta. Alemman kappaleen leikkasin istuimen muotoon ja päällimäisen kappaleen niin, että se tuli joka puolelta reunan yli saaden aikaan pyöreää muotoa. Etureuna tuli puolet pidemmälle, kuin takareuna ja sivut. Liimauksen helpottamiseksi viistin vaahtomuovisahalla pienen viisteen sivuihin ja etureunaan. Etuistuimen pehmustuksen toteutin samalla tavalla.

Buic, pohjatyöt

Sidoin etu- ja takapenkin istuinrunkojen jouset sidontalangalla. Takaistuimen kunto ei ollut niin huono, mutta etupenkin jouset olivat jo aika väsyneen oloiset. Jousien yhteen sitominen auttaa jäykistämään pohjaa.

Etupenkin istuimen etureunaan laitoin vaahtomuovikiilan tukemaan etureunaa ja istuinkulmaa. Takapenkki ei mielestäni kiilaa tarvinnut.

Laitoin kaikkiin runkoihin pohjakankaaksi autohuopaa. Vaahtomuovin ja jousien väliin oli laitettava jotain, jotta jouset eivät "syö" vaahtomuovia. Autorunkoihin autohuopa sopii hyvin, sillä se ei ole liian joustavaa ja näin se tekee pohjasta tasaisemman.

Penkkien selkänojien yläreunaan kiinnitin takaisin paikoilleen käyttäen vanhaa välikangasta. Ompelin päälle uuden palan säkkikangasta, jotta kappale kestäisi jatkossakin. Päädyin siihen, että tällä tavoin oli helpointa pitää huolta siitä, että kappaleen leveys on varmasti oikea.

Buick, tikkausten testausta

Odotellessani runkoja maalauksesta päätin käyttää ajan hyödyksi ja testata tikkauksia keinonahalle.

Tikkausten väliksi valittiin 3,5 cm. Tein kaksi testikappaletta, joista toisen kaksineulakoneella ja toisen tavallisella yksineulakoneella. Testatessa laitoin keinonahan alle 8 mm laminaattikankaan ja 10 mm vaahtomuovin. Yhden rivin tikkauksissa tämä oli mielestäni liikaa. Päätin testata yhden rivin tikkausta niin, että alla on ainoastaan 10 mm:n vaahtomuovi. Tämän version koin liian lattanaksi.

Lopulta päädyin kokeilemaan 2x8 mm:n laminaatilla. Tähän versioon kokeilin molempia tikkausversioita. Opettajan kanssa olimme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen ja näytimme mallikappaleen asiakkaalle, joka päätyi kaksiriviseen tikkaukseen. 

Jotta sain ommeltua rivit suoriksi, vedin keinonahkaan liidulla viivan, jota myöten ompelin. Ompelun jälkeen pyyhin liidun jäljen pois. Nahalle on olemassa oma nahkakynänsä, mutta keinonahan kanssa testatessa toimi liitu hyvin.

Buick, jousien korjaus

Purkaessani verhoiluja huomasin etuselkänojan ja etuistuimen jousistoissa muutaman katkenneen jousen. Molemmista jousistoista katkenneet osuudet olivat kuljettajan puolella. Tämä oli ymmärrettävää, sillä loogisesti kuljettajan paikalla kulutus on kovinta.

Istuinjousistosta oli katkennut yhdestä kohtaa kehälanka. Tähän oli suhteellisen helppo taivuttaa uudesta kehälangasta oikean mallinen kappale ruuvipenkin ja vasaran avulla.

Selkänojan jousistosta katkenneet kohdat olivat hankalampi muotoilla ja tarvitsinkin opettaja apua. Valitsimme näihin kohtiin vähän helpommin taipuvaa teräslankaa selkäkierrejoustimesta. Yksin olisin taivutelemassa näitä vielä ensi vuonna.

Uudet kapaleet kiinnitin jousistoon kehäklemmareiden avulla. Puristin pihdeillä klemmarit niin tiukalle kuin pystyin. 

Buick, purkaminen

Purin verhoilut kaikista osista, jotta jousistot saataisiin maalattavaksi kaikki yhtäaikaa. Ennen kuin aloin purkamaan uutta kappaletta, kuvasin sen ja laitoin mitat ylös.

Ensimmäisenä purin etuselkänojan. Kuljettajan puolelta oli katkennut kolme jousta, joita oli edellinen vehoilija korjannut vaahtomuovipalan avulla. Päädyin hieman toisenlaiseen korjausmenetelmään. Tarkoituksena on muotoilla teräslangasta samanmallinen kappale ja kiinnittää se paikkaamaan katkennut kohta.

Seuraavaksi purin etuistuimen. Alkuperäistä verhoilua ei ollut purettu kokonaan uuden alta, ainoastaan istuinosa oli leikattu pois ja kapat jätetty runkoon kiinni. Tässäkin jousistossa oli kuljettajan puolella korjattava kohta. Kehälanka on yhdestä kohtaa katkennut. Sen korjaan samoin menetelmin kuin selkänojan jouset.

Takaselkänojasta paljastui verhoilun alta alkuperäinen verhoilu. Alkupeäisen verhoilun keinonahka murtui ja halkeili käsissäni, kun purin sen pois. En ymmärrä, miksi uuden verhoilun alle on jätetty vanha, mutta oli kiva nähdä, millainen toteutus verhoilussa on ollut uutena.

Viimeisenä oli vuorossa vielä takaistuin. Toivoin myös takaistuimen alta löytyvän alkuperäisen verhoilun kokonaisuudessaan, jotta olisin nähnyt, millainen se on, mutta tästäkin istuimesta oli vanhat verhoilut leikattu pois istuimen kohdalta. Vaikuttaa siltä, että aikaisempi verhoilija on ollut laiska purkaja.

Tärkein työkaluni autonpenkkejä purkaessa oli voimaleikkuri, jonka avulla sain autokoukut helposti katkaistua ja purkaminen oli nopeaa.

Buick, lähtötilanne

Opinnäytetyökseni valikoitui asiakastyönä Buickin -58 istuimet. Melkein samanlaisen etupenkin pehmustuksen uusin viime vuoden marraskuussa. Kävimme opettajan kanssa hakemassa penkit ja samalla sain nähdä auton.

Tässä on kuva penkkien nykyisestä verhoilusta. Asiakkaan toiveissa on vaihtaa mintun sävyt valkoiseen ja harmaaseen. Nämä verhoilut eivät ole alkuperäiset ja malliin tulee vielä vähän muutosta. Lähtötilanteessa kunto oli mielestäni hyvä, verhoilusta ei löytynyt repeämiä ja likaakin ihan normaalissa määrin. Pehmustukset ja jousisto olivat toki aikansa eläneitä, mutta sitä voi odottaakin 60 vuotta vanhalta rungolta.