K-tuolin historiaa

 K-tuoli kuuluu Suomen tunnetuimpiin tuolityyppeihin. Selkänoja ja istuin ovat pehmustetut, käsinojat ovat taivutettua puuta. Perinteisesti K-tuoli on tehty käyttäen jousia, meriheinää ja vanua. Nykyversiot tehdään vaahtomuovista. Verhoomoissa K-tuoli on tuttu näky.
K-tuolin historiasta ja alkuperästä ei hirveästi tietoa löytynyt. Muutamalta nettisivulta onnistuin kuitenkin jotain löytämään. Verhoiluliike P. Kanervan nettisivuilta löysin yrityksen historiasta kertovassa osion, jossa kerrotaan Alfred Kanervan kehittäneen K-tuolin pula-aikana.

 K-tuoli kuului kansanhuoltoministeriön huonekalumalleihin. 1940-luvulla, kun kaikesta oli pulaa, huonekalutehtailla oli tarkat ohjeet, mitä ja millaisia huonekaluja sai valmistaa. Tämä tuolityyppi oli yksi sallituista. Suureen suosioon se nousi 1950–luvulla.
 K-tuolin nimen alkuperästä löytyy muutamaakin mielipidettä. Suunnittelijan sukunimeen (Alfred Kanervan tuoli), tuolin suosioon (kansan tuoli) tai sen rakenteeseen perustuen (kevyt lepotuoli). Meillä koulussa käytettiin nimitystä kevyt lepotuoli, joka on mielestäni ihan osuva nimi. Tuolia jaksaa helposti käännellä ja kantaa yksinään.


Tässä vielä linkit sivuille joilta tietoa löysin:
solmublogi
avotakka
Verhoiluliike Kanerva

K-tuoli, lopputulos

Vihdoinkin tuoli on valmis. Todella helpottunut olo, kun kesälomalle voi lähteä ilman keskeneräisiä projekteja. Tuolista tehty materiaalilaskenta on myös tehty ja palautettu opettajalle. Vielä olisi tarkoitus kirjoittaa pieni pätkä K-tuolin historiasta tänne blogin puolelle ja sen jälkeen voikin siirtyä lomatunnelmiin.

Lähtötilanteen dokumentoimisessa oli omat haasteensa. Jousisto oli pettänyt ja selkänojasta ei löytynyt nimeksikään pehmustusta. Oli vaikeaa saada aikaan alkuperäisen näköistä, kun ei tiennyt miltä tuoli on alunperin näyttänyt.
 Purkaminen sujui ongelmitta ja ilman yllätyksiä. Parit liitokset jouduin liimaamaan uudestaan ja opinkin, että vanha liima täytyy poistaa kunnolla vaikka puu näyttäisikin puhtaalta. Suurin osa ajasta kului joustinten sitomiseen. Se olikin työn hankalimpia kohtia. Oikean tekniikan löytymiseen kului hetki ja rivien samankorkuisiksi saaminen oli työlästä puuha. Onneksi se on nyt tehty. Asentosidontojen jälkeen loput sidonnat sujuivat ongelmitta ja työskentely saattoi jopa ajoittain tuntua mielekkäältä.
 Istuimen perustuksen tekeminen sujui hyvin. Meriheinällä täyttämisessä hankalinta oli saada istuimesta tasainen jokapuolelta. Reunoja täyttäessä tuli ranteet kipeiksi, kun kiristin säkkikangasta tiukaksi ja tasaiseksi. Kun tein reunatukiompeleita, hyvästä pohjatyöstä oli kuitenkin hyötyä. Minun ei tarvinnut käyttää niin paljon pryyliä heinien siirtoon jälkikäteen.
 Istuimen loppuvaiheet (jouhet ja lakanakangas) sujuivat niin nopeasti, etten työskennellessäni muistanut hirveästi ottaa kuvia. Sama tapahtui selkänojan kanssa. Kun työvaiheet olivat aikalailla samat kuin istuimessa, työn eteneminen oli nopeaa ja vaihekuvien ottaminen unohtui.
 Kaavoittaessa oli kiva huomatta jo oppineensa jotain, kun ensimmäinen lakanakangasversio oli hyvä ja kaavoja ei tarvinnut korjailla. Kaavoittamisen pystyi myös tekemään itsenäisesti ilman ohjausta, sillä siinä ei ollut mitään uutta.
 Verhoileminen sujui myös ilman suurempia ongelmia ja aikalailla itsenäisesti. Kangas oli helposti purkautuvaa ja todella pölyä imevää materiaalia. Toisaalta lankasuoruus oli todella helppo katsoa ja naulaus sujui ongelmitta. Kangas ei myöskään venynyt kauheasti, tämä oli mielestäni hyvä juttu, sillä se helpotti verhoillessa lankasuoruudessa pysymistä. Selkänojan yläreunaan tulevien vekkien teko oli lakanakankaan kanssa hankalaa, mutta tämän varsinaisen verhoilukankaan kanssa vekit eivät olleet ongelma.

  Lopputulokseen olen tyytyväinen. Työ oli todella opettavainen ja olen varma, että seuraava K-tuoli olis jo nopeammin valmis. Ihan heti en kuitenkaan ole valmis uudestaan tähän koitokseen. Parannettavaa löytyy alueista joita tein ensikertaa, kuten jousien sitominen. Sen sijaan olen tyytyväinen osa-alueisiin, joita on tullut harjoiteltua muissakin töissä. Näitä ovat esimerkiksi kaavoitus, naulaus ja puutyöt.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat tuolista. Aika huima muutos.

K-tuoli, verhoilu

Saatuani kaavat valmiiksi, oli aika verhoilla tuoli. Leikkasin kankaat tekemieni kaavojen mukaan ja ompelin istuimen kappaleet yhteen koneella. Kiinnitin ommellessa erityistä huomiota saumavaroihin, jotta ne todella olisivat 1 cm:n levyiset. Ennen ompelua saumuroin kappaleiden reunat, sillä kangas oli todella helposti purkaantuvaa.

Kiristin istuinosan paikoilleen heftaneuloilla. Ompelin käsin kankaan saumavaran kiinni istuimeen, samaan kohtaan johon lakanakangaskin on ommeltu. Tämän tarkoituksena on pitää kangas paikoillaan vielä muutaman käyttökerrankin jälkeen. K-tuolissa on kovareunainen istuin, joka tarkoittaa sitä, että reuna ei jousta istuttaessa. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä harjoitella, miten verhoilu tehtäisiin joustavareunaiseen istuimeen. Joustavareunaisessa istuimessa kankaan kiinnitys istuimeen on vieläkin tärkeämpää, sillä siinä reunatki joustavat istuttaessa. Jos kangas kiinnitettäisiin ainoastaan hakasilla alareunaan, kangas liikkuisi joustavan perustuksen mukana pois paikoiltaan.

Kun sain saumavaran ommeltua kiinni istuimeen, liimasin kapan alle vanun. Naulasin selkänojan etuosan kiinni ennen istuimen naulausta. Selkänojaan en tehnyt kaavaa, vaan mittasin sopivan kokoisen palan lisäten siihen naulausvarat.

 Kangasta oli sen verran naftisti, että jouduin tinkimään naulausvaroista hieman, jotta saisin tuolin tästä kankaasta tehtyä. Naulaus sujui kuten lakanakankaankin kiinnitys. Tällä kertaa kiinnitin enemmän huomiota kulmien laskoksiin, jotta sain niistä samannäköiset. Ennen taustakappaleen kiinnitystä naulasin taustalle verhoilupahvin ja vanun. Taustakappaleen ompelin käsin kiinni taustaan.

Käsinojat pintakäsitellään samalla öljyvahalla kuin jalatkin. Tarkoitus on pintakäsitellä ne samaan aikaan Pian tuolin käsinojien kanssa. Pian käsinojien liitokset pitää vielä liimata ja tästä johtuen niiden pintakäsittely jää ensisyksyyn. Tässä vielä valmis tuoli ilman käsinojia.

K-tuoli, kaavoitus

Kaavoitin tuolin istuimen lakanakankaan avulla. Selkänojaa en kaavoita, sillä siihen ei tule koneella ommeltavia saumoja. Istuimen kappa tehdään kolmesta osasta, sillä kankaan leveys ei muuten riitä. Sijoitan saumat käsinojien alle piiloon. Kaavoittamisessa ei tullut esille uusia asioita, sillä tämän kouluvuoden aikana on tullut kaavoitettua useasti. Esimerkiksi tämän pikku sohvan kaavoitus oli hyvin samankaltainen.

Testasin kaavojen toimivuutta ompelemalla ensimmäisen version lakanakankaasta. Kiristin lakanaversion tuoliin heftaneulojen ja hakanaulojen avulla. Olin tyytyväinen ensimmäiseen versioon, joten kaavoja ei tarvinnut enää korjailla.

Asiakas olisi halunnut tuoleihin irtopääliset, mutta meillä ei valitettavasti aika riitä enään tänä vuonna sellaisten toteuttamiseen. Opettaja antoi minulle kankaan, jolla verhoilen tuolin nyt ja irtopäälliset toteutamme sitten myöhemmin. Olin laskenut kankaan kulutuksen kankaalle jonka leveys olisi 140 cm, joka on normaali kankaan leveys. Opettajan antama kangas oli leveydeltään kuitenkin vain 135 cm, joten jouduin hieman muokkaamaan kaavojani saadakseni kankaan riittämään. Kapan sauma ei siis enään tullutkaan käsinojan alle, vaan etureunoihin. Tämä muutos oli helppo toteuttaa.

K-tuoli, puuosien pintakäsittely

Tuolin jalat ja käsinojat päätimme pintakäsitellä uudestaan, sillä molemmissa etujaloissa oli isot kolot joista vaalea puu paistoi läpi. Myös käsinojien pintakäsittely oli paikoittain todella kulunut.

Vanhan pintakäsittelyn  poistaminen sujui helposti tuolin purkamisen jälkeen. Jalat oli helppo hioa koneiden avulla, viimeistelyn hoidin käsin. Myös käsinojien suorat pätkät sain hyvin hiottua koneella, mutta pyöreä muoto vaati käsin hiontaa. Suurimmaksi osaksi vanha pintakäsittely lähti ongelmitta, mutta kohdissa joissa kulutus on ollut vähäistä väri istui tiukemmassa. Nämä kohdat olivat tietysti juuri ne kohdat joissa ei hiomakonetta pystynyt käyttämään apuna.

Kun tuoli oli kaavoitus valmis, käsittelin jalat harmaalla osmo color öljyvahalla. Käytin värin levittämiseen vaahtomuovipalasta. Tässä kuva jaloista ennen ja jälkeen käsittelyn.

K-tuoli, selkänoja

Saatuani istuimen liinattua, aloitin selkänojan teon. Tein uuden verhoilulistan männystä, sillä vanha ei enään toiminut uusitun istuimen kanssa. Kiinnitin listan runkoon ruuveilla. Kun sain verhoilulistan paikoilleen, kiinnitin satulavyöt. Laitoin vöitä kaksi pystysuunnassa ja kaksi vaakasuorassa. Seuraavaksi naulasin vöiden päälle, sarjoihin kiinni, säkkikankaan. Ompelin säkkiin purjelangalla ja käyräneulalla täytelankalenkit ja täytin selkänoja meriheinällä. Naulasin selkänojan runkoon nupit, joiden varaan kiristin uuden säkkikankaan.

Tein läpiveto-ompeleet, jotka olivat selvästi helpompi tehdä nyt, kun piston pystyi kokoajan näkemään, eikä tarvinnut varoa joustimia. Kiristin ompeleet keskeltä ulospäin. Selkänojan ompeleita ei tarvinnut kiristää yhtäpaljon, kuin istuimen läpiveto-ompeleita, sillä selkänojan rasitus on vähäisempää. Poistin nupit, jotka olivat pitämässä säkkiä paikoillaan ja lisätäytin yläreunan ja molemmat sivut. Onnistuin mielestäni saamaan hyvän ja tasaisen muodon reunoihin.

Jälleen tein purjelangasta täytelankalenkkejä ja täytin läpiveto-ompeleiden aiheuttamat epätasaisuudet jouhilla. Ristiselän kohdalle laitoin vähän myös meriheinää, jotta istuinmukavuus olisi parempi. Jouhien päälle laitoin vanun ja lakanakankaan. Selkänojan lakanakangasta ei ommella käsin mihinkään, vaan naulasin sen selän sarjoihin.

K-tuoli, lakanakangas

Tehtyäni reunatukiompeleet, ompelin uudet täytelankalenkit jouhia varten. Jouhilla täytetään läpiveto-ompeleiden aiheuttamat epätasaisuudet. Jouhien päälle laitoin vielä vanun ja lakanakankaan. Kiristin lakanan kunnolla heftaneulojen avulla ja kiinnitin sen käsin ompelemalla sivuille ja etureunaan. Takareunan kiinnitin hakanauloilla takasarjaan. Harjoittelin tähän piilotikkiä. Lakanan täytyy kulkea suorassa linjassa, sillä varsinainen verhoilukangas ommellaan kiinni samaan kohtaan.

K-tuoli, reunatukiommel

Kun läpiveto ompeleet olivat valmiit, rupesin täyttämään reunoja. Aloitin etureunasta, jonka jälkeen tein sivut. Poistin säkkikankaan pingottamista varten laitetut nupit ja lisäsin säkin alle meriheinää, jotta reunasta tulisi kestävä ja tukeva. Meriheinää jouduin lisäämään yllättävän paljon. Reunoista on tarkoitus saada kiinteät ja tasaiset "makkarat". Säkkikankaan käänsin meriheinän alle ja naulasin sarjoihin tehtyyn viisteeseen kiinni. Viimeisenä täytin etukulmat.

Kun olin saanut reunoista tasaiset ja kireät tein reunatukiompeleet. Reunatukiompeleet tukevat nimensä mukaisesti reunaa ja tekevät siitä vieläkin kestävämmän. Tein kolme riviä ompeleita, aloittaen sisimmästä. Jokaisen rivin tikinpituus kuuluu pienentyä reunempaan tultaessa. Sisin rivi oli minulla tikinpituudeltaan 4 cm  ja uloin 2 cm.

K-tuoli, perustus joustinten päälle

Ompelin säkkikankaan joustimiin kiinni purjelangalla. Seuraavaksi ompelin säkkikankaaseen täytelankalenkit purjelangalla. Täytelankalenkit ovat löysiä pistoja joiden tarkoituksena on vain pitää meriheinä hetken paikoillaan. Aloitin meriheinän laiton reunoista ja eteni keskelle.

Naulasin tuolin runkoon nupit säkkikankaan kiristystä varten. Kiristin säkin tuoliin ja istuin meriheinän tiiviimmäksi. Tämän jälkeen kiristin säkkiä uudestaan ja tarkistin istuinkorkeuden. Jouduin ottamaan meriheinää vähän pois, sillä muuten istuin korkeus olisi ollut liian suuri. Kun istuinkorkeus oli hyvä ja jousia ei tuntunut heinän läpi, tein läpiveto-ompeleet. Läpiveto ompeleiden tarkoituksena on tehdä säkkikankaista ja niiden välissä olevasta meriheinästä tiivis paikoillaan pysyvä matto jousien päälle.

Läpiveto-ompeleet tein kaksikärkineulalla ja purjelangalla. Ompeleet vaativat keskittymistä, sillä ne tehdään sokkona pelkän kuuntelun ja tunteen avulla. Päällimmäisen piston toki näkee, mutta alemman säkkikankaan pistot ovat tuolin sisällä ja näin ollen näkkymättömissä. Purjelanka ei saa mennä joustinten kierteiden tai kierteissä kulkevien sidontalankojen alle. Kun ompeleet olivat  valmiit, kiristin ne keskeltä ulospäin.