K-tuoli, irtopäällinen

K-tuoliin tein vielä asiakkaan toiveesta irtopäälliset. Kaavoitin irtopäällisen lakanakankaan avulla. Haastavimmat kohdat olivat käsinojan ympäristöt.

Irtopäällisen kiinnitykseen otin avuksi tarranauhan. Takaselkänoja kiinnittyy sivu kappoihin tarran avulla, myös alareuna pysyy paikoillaan tarranauhan avustamana. Tarranauhan ansiosta päällinen ei ole löysän näköinen, vaan se istuu hyvin tuolin päälle. Lopputlokseen olen todella tyytyväinen.

Buick -55

Toisen jakson aikana sain työskennellä isäni Buickin etupenkkien parissa. Tarkoituksena oli ainoastaan parannella jousistoa/pehmustusta, sillä verhoilu oli vielä suhtellisen hyvässä kunnossa.
Purin istuimesta alkuperäiset pehmusteet, heinämaton ja hyvin kärsineen murenevan vaahtomuovin.

Sidoin jousiston sidontalangalla ja jousiston päälle laitoin messumattoa. Nämä toimenpiteet jäykistivät väsynyttä jousistoa jo aika hyvin. Vaahtomuoviksi valikoitui HR50 ja tämän päälle laitoin vielä 300g vanun. Penkit jäykistyivät huomattavasti, eikä kuskin puoli enään upota.

K-tuoli, Käsinojat

Työssäoppimisjakson jälkeen oli aika palata K-tuolin kimppuun. Pintakäsittelimme Pian kanssa käsinojat samalla Osmo Color öljyvahalla, kuin jalatkin.

Olin jo hionut käsinojat, mutta koska Pian käsinojat kävivät puupuolella liimattavana tulivat ne sieltä vähän turhankin hyvin hiottuina takaisin. Samanlaisen lopputuloksen saamiseksi, jouduin lähettämään omatkin käsinojat puupuolelle käsiteltäviksi. Hyvää työtä tekivät ja sain käsinojat takaisin ihanan sileinä.

Öljyvahan levittämiseen käytimme sutia. Päädyimme sutimaan öljyvahaa kaksi kerrosta tummemman lopputuloksen saamiseksi.

K-tuolin historiaa

 K-tuoli kuuluu Suomen tunnetuimpiin tuolityyppeihin. Selkänoja ja istuin ovat pehmustetut, käsinojat ovat taivutettua puuta. Perinteisesti K-tuoli on tehty käyttäen jousia, meriheinää ja vanua. Nykyversiot tehdään vaahtomuovista. Verhoomoissa K-tuoli on tuttu näky.
K-tuolin historiasta ja alkuperästä ei hirveästi tietoa löytynyt. Muutamalta nettisivulta onnistuin kuitenkin jotain löytämään. Verhoiluliike P. Kanervan nettisivuilta löysin yrityksen historiasta kertovassa osion, jossa kerrotaan Alfred Kanervan kehittäneen K-tuolin pula-aikana.

 K-tuoli kuului kansanhuoltoministeriön huonekalumalleihin. 1940-luvulla, kun kaikesta oli pulaa, huonekalutehtailla oli tarkat ohjeet, mitä ja millaisia huonekaluja sai valmistaa. Tämä tuolityyppi oli yksi sallituista. Suureen suosioon se nousi 1950–luvulla.
 K-tuolin nimen alkuperästä löytyy muutamaakin mielipidettä. Suunnittelijan sukunimeen (Alfred Kanervan tuoli), tuolin suosioon (kansan tuoli) tai sen rakenteeseen perustuen (kevyt lepotuoli). Meillä koulussa käytettiin nimitystä kevyt lepotuoli, joka on mielestäni ihan osuva nimi. Tuolia jaksaa helposti käännellä ja kantaa yksinään.


Tässä vielä linkit sivuille joilta tietoa löysin:
solmublogi
avotakka
Verhoiluliike Kanerva

K-tuoli, lopputulos

Vihdoinkin tuoli on valmis. Todella helpottunut olo, kun kesälomalle voi lähteä ilman keskeneräisiä projekteja. Tuolista tehty materiaalilaskenta on myös tehty ja palautettu opettajalle. Vielä olisi tarkoitus kirjoittaa pieni pätkä K-tuolin historiasta tänne blogin puolelle ja sen jälkeen voikin siirtyä lomatunnelmiin.

Lähtötilanteen dokumentoimisessa oli omat haasteensa. Jousisto oli pettänyt ja selkänojasta ei löytynyt nimeksikään pehmustusta. Oli vaikeaa saada aikaan alkuperäisen näköistä, kun ei tiennyt miltä tuoli on alunperin näyttänyt.
 Purkaminen sujui ongelmitta ja ilman yllätyksiä. Parit liitokset jouduin liimaamaan uudestaan ja opinkin, että vanha liima täytyy poistaa kunnolla vaikka puu näyttäisikin puhtaalta. Suurin osa ajasta kului joustinten sitomiseen. Se olikin työn hankalimpia kohtia. Oikean tekniikan löytymiseen kului hetki ja rivien samankorkuisiksi saaminen oli työlästä puuha. Onneksi se on nyt tehty. Asentosidontojen jälkeen loput sidonnat sujuivat ongelmitta ja työskentely saattoi jopa ajoittain tuntua mielekkäältä.
 Istuimen perustuksen tekeminen sujui hyvin. Meriheinällä täyttämisessä hankalinta oli saada istuimesta tasainen jokapuolelta. Reunoja täyttäessä tuli ranteet kipeiksi, kun kiristin säkkikangasta tiukaksi ja tasaiseksi. Kun tein reunatukiompeleita, hyvästä pohjatyöstä oli kuitenkin hyötyä. Minun ei tarvinnut käyttää niin paljon pryyliä heinien siirtoon jälkikäteen.
 Istuimen loppuvaiheet (jouhet ja lakanakangas) sujuivat niin nopeasti, etten työskennellessäni muistanut hirveästi ottaa kuvia. Sama tapahtui selkänojan kanssa. Kun työvaiheet olivat aikalailla samat kuin istuimessa, työn eteneminen oli nopeaa ja vaihekuvien ottaminen unohtui.
 Kaavoittaessa oli kiva huomatta jo oppineensa jotain, kun ensimmäinen lakanakangasversio oli hyvä ja kaavoja ei tarvinnut korjailla. Kaavoittamisen pystyi myös tekemään itsenäisesti ilman ohjausta, sillä siinä ei ollut mitään uutta.
 Verhoileminen sujui myös ilman suurempia ongelmia ja aikalailla itsenäisesti. Kangas oli helposti purkautuvaa ja todella pölyä imevää materiaalia. Toisaalta lankasuoruus oli todella helppo katsoa ja naulaus sujui ongelmitta. Kangas ei myöskään venynyt kauheasti, tämä oli mielestäni hyvä juttu, sillä se helpotti verhoillessa lankasuoruudessa pysymistä. Selkänojan yläreunaan tulevien vekkien teko oli lakanakankaan kanssa hankalaa, mutta tämän varsinaisen verhoilukankaan kanssa vekit eivät olleet ongelma.

  Lopputulokseen olen tyytyväinen. Työ oli todella opettavainen ja olen varma, että seuraava K-tuoli olis jo nopeammin valmis. Ihan heti en kuitenkaan ole valmis uudestaan tähän koitokseen. Parannettavaa löytyy alueista joita tein ensikertaa, kuten jousien sitominen. Sen sijaan olen tyytyväinen osa-alueisiin, joita on tullut harjoiteltua muissakin töissä. Näitä ovat esimerkiksi kaavoitus, naulaus ja puutyöt.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat tuolista. Aika huima muutos.

K-tuoli, verhoilu

Saatuani kaavat valmiiksi, oli aika verhoilla tuoli. Leikkasin kankaat tekemieni kaavojen mukaan ja ompelin istuimen kappaleet yhteen koneella. Kiinnitin ommellessa erityistä huomiota saumavaroihin, jotta ne todella olisivat 1 cm:n levyiset. Ennen ompelua saumuroin kappaleiden reunat, sillä kangas oli todella helposti purkaantuvaa.

Kiristin istuinosan paikoilleen heftaneuloilla. Ompelin käsin kankaan saumavaran kiinni istuimeen, samaan kohtaan johon lakanakangaskin on ommeltu. Tämän tarkoituksena on pitää kangas paikoillaan vielä muutaman käyttökerrankin jälkeen. K-tuolissa on kovareunainen istuin, joka tarkoittaa sitä, että reuna ei jousta istuttaessa. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä harjoitella, miten verhoilu tehtäisiin joustavareunaiseen istuimeen. Joustavareunaisessa istuimessa kankaan kiinnitys istuimeen on vieläkin tärkeämpää, sillä siinä reunatki joustavat istuttaessa. Jos kangas kiinnitettäisiin ainoastaan hakasilla alareunaan, kangas liikkuisi joustavan perustuksen mukana pois paikoiltaan.

Kun sain saumavaran ommeltua kiinni istuimeen, liimasin kapan alle vanun. Naulasin selkänojan etuosan kiinni ennen istuimen naulausta. Selkänojaan en tehnyt kaavaa, vaan mittasin sopivan kokoisen palan lisäten siihen naulausvarat.

 Kangasta oli sen verran naftisti, että jouduin tinkimään naulausvaroista hieman, jotta saisin tuolin tästä kankaasta tehtyä. Naulaus sujui kuten lakanakankaankin kiinnitys. Tällä kertaa kiinnitin enemmän huomiota kulmien laskoksiin, jotta sain niistä samannäköiset. Ennen taustakappaleen kiinnitystä naulasin taustalle verhoilupahvin ja vanun. Taustakappaleen ompelin käsin kiinni taustaan.

Käsinojat pintakäsitellään samalla öljyvahalla kuin jalatkin. Tarkoitus on pintakäsitellä ne samaan aikaan Pian tuolin käsinojien kanssa. Pian käsinojien liitokset pitää vielä liimata ja tästä johtuen niiden pintakäsittely jää ensisyksyyn. Tässä vielä valmis tuoli ilman käsinojia.

K-tuoli, kaavoitus

Kaavoitin tuolin istuimen lakanakankaan avulla. Selkänojaa en kaavoita, sillä siihen ei tule koneella ommeltavia saumoja. Istuimen kappa tehdään kolmesta osasta, sillä kankaan leveys ei muuten riitä. Sijoitan saumat käsinojien alle piiloon. Kaavoittamisessa ei tullut esille uusia asioita, sillä tämän kouluvuoden aikana on tullut kaavoitettua useasti. Esimerkiksi tämän pikku sohvan kaavoitus oli hyvin samankaltainen.

Testasin kaavojen toimivuutta ompelemalla ensimmäisen version lakanakankaasta. Kiristin lakanaversion tuoliin heftaneulojen ja hakanaulojen avulla. Olin tyytyväinen ensimmäiseen versioon, joten kaavoja ei tarvinnut enää korjailla.

Asiakas olisi halunnut tuoleihin irtopääliset, mutta meillä ei valitettavasti aika riitä enään tänä vuonna sellaisten toteuttamiseen. Opettaja antoi minulle kankaan, jolla verhoilen tuolin nyt ja irtopäälliset toteutamme sitten myöhemmin. Olin laskenut kankaan kulutuksen kankaalle jonka leveys olisi 140 cm, joka on normaali kankaan leveys. Opettajan antama kangas oli leveydeltään kuitenkin vain 135 cm, joten jouduin hieman muokkaamaan kaavojani saadakseni kankaan riittämään. Kapan sauma ei siis enään tullutkaan käsinojan alle, vaan etureunoihin. Tämä muutos oli helppo toteuttaa.

K-tuoli, puuosien pintakäsittely

Tuolin jalat ja käsinojat päätimme pintakäsitellä uudestaan, sillä molemmissa etujaloissa oli isot kolot joista vaalea puu paistoi läpi. Myös käsinojien pintakäsittely oli paikoittain todella kulunut.

Vanhan pintakäsittelyn  poistaminen sujui helposti tuolin purkamisen jälkeen. Jalat oli helppo hioa koneiden avulla, viimeistelyn hoidin käsin. Myös käsinojien suorat pätkät sain hyvin hiottua koneella, mutta pyöreä muoto vaati käsin hiontaa. Suurimmaksi osaksi vanha pintakäsittely lähti ongelmitta, mutta kohdissa joissa kulutus on ollut vähäistä väri istui tiukemmassa. Nämä kohdat olivat tietysti juuri ne kohdat joissa ei hiomakonetta pystynyt käyttämään apuna.

Kun tuoli oli kaavoitus valmis, käsittelin jalat harmaalla osmo color öljyvahalla. Käytin värin levittämiseen vaahtomuovipalasta. Tässä kuva jaloista ennen ja jälkeen käsittelyn.

K-tuoli, selkänoja

Saatuani istuimen liinattua, aloitin selkänojan teon. Tein uuden verhoilulistan männystä, sillä vanha ei enään toiminut uusitun istuimen kanssa. Kiinnitin listan runkoon ruuveilla. Kun sain verhoilulistan paikoilleen, kiinnitin satulavyöt. Laitoin vöitä kaksi pystysuunnassa ja kaksi vaakasuorassa. Seuraavaksi naulasin vöiden päälle, sarjoihin kiinni, säkkikankaan. Ompelin säkkiin purjelangalla ja käyräneulalla täytelankalenkit ja täytin selkänoja meriheinällä. Naulasin selkänojan runkoon nupit, joiden varaan kiristin uuden säkkikankaan.

Tein läpiveto-ompeleet, jotka olivat selvästi helpompi tehdä nyt, kun piston pystyi kokoajan näkemään, eikä tarvinnut varoa joustimia. Kiristin ompeleet keskeltä ulospäin. Selkänojan ompeleita ei tarvinnut kiristää yhtäpaljon, kuin istuimen läpiveto-ompeleita, sillä selkänojan rasitus on vähäisempää. Poistin nupit, jotka olivat pitämässä säkkiä paikoillaan ja lisätäytin yläreunan ja molemmat sivut. Onnistuin mielestäni saamaan hyvän ja tasaisen muodon reunoihin.

Jälleen tein purjelangasta täytelankalenkkejä ja täytin läpiveto-ompeleiden aiheuttamat epätasaisuudet jouhilla. Ristiselän kohdalle laitoin vähän myös meriheinää, jotta istuinmukavuus olisi parempi. Jouhien päälle laitoin vanun ja lakanakankaan. Selkänojan lakanakangasta ei ommella käsin mihinkään, vaan naulasin sen selän sarjoihin.

K-tuoli, lakanakangas

Tehtyäni reunatukiompeleet, ompelin uudet täytelankalenkit jouhia varten. Jouhilla täytetään läpiveto-ompeleiden aiheuttamat epätasaisuudet. Jouhien päälle laitoin vielä vanun ja lakanakankaan. Kiristin lakanan kunnolla heftaneulojen avulla ja kiinnitin sen käsin ompelemalla sivuille ja etureunaan. Takareunan kiinnitin hakanauloilla takasarjaan. Harjoittelin tähän piilotikkiä. Lakanan täytyy kulkea suorassa linjassa, sillä varsinainen verhoilukangas ommellaan kiinni samaan kohtaan.

K-tuoli, reunatukiommel

Kun läpiveto ompeleet olivat valmiit, rupesin täyttämään reunoja. Aloitin etureunasta, jonka jälkeen tein sivut. Poistin säkkikankaan pingottamista varten laitetut nupit ja lisäsin säkin alle meriheinää, jotta reunasta tulisi kestävä ja tukeva. Meriheinää jouduin lisäämään yllättävän paljon. Reunoista on tarkoitus saada kiinteät ja tasaiset "makkarat". Säkkikankaan käänsin meriheinän alle ja naulasin sarjoihin tehtyyn viisteeseen kiinni. Viimeisenä täytin etukulmat.

Kun olin saanut reunoista tasaiset ja kireät tein reunatukiompeleet. Reunatukiompeleet tukevat nimensä mukaisesti reunaa ja tekevät siitä vieläkin kestävämmän. Tein kolme riviä ompeleita, aloittaen sisimmästä. Jokaisen rivin tikinpituus kuuluu pienentyä reunempaan tultaessa. Sisin rivi oli minulla tikinpituudeltaan 4 cm  ja uloin 2 cm.

K-tuoli, perustus joustinten päälle

Ompelin säkkikankaan joustimiin kiinni purjelangalla. Seuraavaksi ompelin säkkikankaaseen täytelankalenkit purjelangalla. Täytelankalenkit ovat löysiä pistoja joiden tarkoituksena on vain pitää meriheinä hetken paikoillaan. Aloitin meriheinän laiton reunoista ja eteni keskelle.

Naulasin tuolin runkoon nupit säkkikankaan kiristystä varten. Kiristin säkin tuoliin ja istuin meriheinän tiiviimmäksi. Tämän jälkeen kiristin säkkiä uudestaan ja tarkistin istuinkorkeuden. Jouduin ottamaan meriheinää vähän pois, sillä muuten istuin korkeus olisi ollut liian suuri. Kun istuinkorkeus oli hyvä ja jousia ei tuntunut heinän läpi, tein läpiveto-ompeleet. Läpiveto ompeleiden tarkoituksena on tehdä säkkikankaista ja niiden välissä olevasta meriheinästä tiivis paikoillaan pysyvä matto jousien päälle.

Läpiveto-ompeleet tein kaksikärkineulalla ja purjelangalla. Ompeleet vaativat keskittymistä, sillä ne tehdään sokkona pelkän kuuntelun ja tunteen avulla. Päällimmäisen piston toki näkee, mutta alemman säkkikankaan pistot ovat tuolin sisällä ja näin ollen näkkymättömissä. Purjelanka ei saa mennä joustinten kierteiden tai kierteissä kulkevien sidontalankojen alle. Kun ompeleet olivat  valmiit, kiristin ne keskeltä ulospäin.

K-tuoli, sarjojen korokkeet

Kun olin saanut joustinten sidonnat valmiiksi, valmistin sarjoihin uudet korokepalat. Käytin mäntyä, joka on joustavampi puulaji kuin koivu. Viistin kappaleiden ulkosivut, jotta säkkikankaan naulaus olisi jatkossa helpompaa. Viisteen tein puukolla ja nauhahiomakoneella. Etusarjaan tuleva kappale oli suorakaiteen muotoinen ja sivusarjoihin tulevat kappaleet olivat taaksepäin madaltuvia. Ensin tein jokaisesta kappaleesta oikean pituiset aihiot oikeassa leveydessä ja paksuudessa. Seuraavaksi sahasin vannesahalla sivusarjojen jatkot kiilan muotoon siten, että etupää oli 45 mm ja takapää 25 mm.

Tein kappaleiden alapuolelle vannesahalla kolot nauloja varten. Pylväsporakoneella porasin reijät ruuveille. Ennen korokepalojen kiinnitystä naulasin säkkikankaan joustinten päälle. Säkkikankaan naulasin kiinni sarjoihin siten, että se jää sarjan ja korokepalan väliin. Kiinnitin jokaisen korokkeen tuoliin kolmella ruuvilla, jotka olivat paksuudeltaa 4,5 mm.

Muotoiluinstituutin nojatuoli

Ensimmäinen verhoilutyöni oli tämä nojatuoli. Tuoleja oli yhteensä kahdeksan ja sohvia kolme. Minä verhoilin ensimmäisen tuolin ja tein siihen kaavat. Vaihdoin tuoliin kaikki pehmusteet. Tuolin pyöreän muodon ansiosta kaavoitus oli ensikertalaiselle hankalaa ja jouduinki korjailemaan kaavoja useamman kerran. Loppujenlopuksi sain aikaiseksi toimivat kaavat.

 

Kangas oli mukavan pehmeän tuntuista, mutta purkaantui suhteellisen helposti. Tästä johtuen saumuroin kappaleet ennen ompelua. Haastavinta oli ommella kaikki kulmat samannäköisiksi. Myös sauman suoraan saaminen vaati voimistelua. 

Jalkojen kiinnitys ruuveille kolvattiin kankaaseen reijät helpottamaan jalkojen kiinnitystä. Kangas oli kokonaan tekokuitua, joten kolvilla sai hyvin tehtyä siistin reijän ruuvia varten.

Ensimmäisen tuolin valmiiksi saaminen oli riemastuttavaa. Oli ihana huomata, että pystyn jo verhoilemaan ihan oikean huonekalun.

K-tuoli, joustin sidonnat

Lankapohjan päälle naulasin palan säkkikangasta, jotta joustimet eivät hankaisi suoraan lankoja vasten. Sidoin purjelangalla joustimet tiukasti lankapohjaan kiinni ja rupesin tekemään asentosidontoja. Valitsimme Pian kanssa kahteen ensimmäiseen joustiin riviin seitsemän kierteiset jouset ja takariviin kuusi kierteiset. Sidoin joustimet niin, että korkeus on lattiasta mitattuna 39 cm.

Parin yrityksen ja langan katkeamisen jälkeen rupesi oikea tekniikka löytymään ja kiroilu vähenemään. Oli vaikeaa saada oikea asento ja riittävä kireys jousille. Muutaman purkamisen ja uudelleen sitomisen jälkeen rupesin muistamaan mikä solmu tulee mihinkin kohtaan.

Aloitin sidonnat asentosidonnoista, eli syvyyssuuntaisesta sidonnasta. Asentosidonnalla jouset sidotaan haluttuun kireyteen ja korkeuteen. Tämä sidonta määrä myös jousen asennon, joka on oltava suora. Sidonta aloitetaan keskimmäisestä joustin rivistä, takasarjasta etusarjaan. Lanka kulkee joustinten keskellä.

Asentosidontojen jälkeen oli outoa sitoa poikittaiset tukisidonnat, sillä niillä ei enää vaikuteta joustinten korkeuteen ja näin ollen niiden ei tarvitse olla yhtä kireällä kuin asentosidontojen. Poikittaiset tukisidonnat tehdään sivusarjasta sivusarjaan, aloittaen jälleen keskimmäisestä joustin rivistä. Sidonnan tarkoitus on pitää jouset napakasti paikoillaan myös leveyssuunnassa.

Välitukisidonnat tein joustinrivien väliin pitämään asento- ja tukilankoja paikoillaan. Lopuksi tein vielä reunatukisidonnan, jotta reunimmaisetkin solmut pysyisivät paikoillaan. Oli huojentavaa saada sidonnat valmiiksi, pitkän puurtamisen jälkeen.

työssäoppimassa

 Toinen kouluvuosi alkoi työssoppimisjaksolla. Jaoin jakson kahteen osaan ja ensimmäisen osan suoritin Keravalla Finsoffilla. Pääsin tutustumaan ompelimon työtehtäviin ja neljän viikon aikana alkoi työskentelyyni tulla jo rutiinia.
 Jakson toisen puoliskon suoritin Klaukkalassa Verhoomo ja entisöinti Salossa. Sain tehdä monipuolisesti eri töitä ja nähdä yksityisyrittäjän arkea. Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten paljon sain tehdä, nappi valinta työssäoppimispaikaksi! Sain esimerkiksi uudelleen verhoilla alla olevan kuvan kaksi kuppipenkkiä lähes itsenäisesti.
 Kahdeksan viikon työssäoppimisjakso sujui ongelmitta ja aika kului siivillä.

Pikkutuolin istuimet

Tämän sinisen nojatuolin omistajalle meni myös kaksi pikkutuolin istuinta, samalla sinisellä kankaalla verhoiltuna.

Toisen istuimen kehästä oli sarja irronnut, joten liimasin sen paikoilleen. Hioin myös molemmista kehistä terävät kulmat pois, jotta kangas ei hankautuisi rikki. Vaahtomuovin paksuudeksi valittiin 2 cm. Tämän vaahtomuovin alle laitoin vielä pienen palan 0,5 cm:n paksuista rullavaahtomuovia tuomaan pyöreämpää ulkonäköä istuimiin. Naulaus oli helppoa ja sujui tämän kivan kankaan kanssa nopeasti.
Olin todella tyytyväinen lopputulokseen.

Pikku sohva

Tämä asiakastyö sisälsi yhden sohvan ja kaksi nojatuolia. Sain verhoiltavakseni sohvan.
Alunperin sohvassa oli huono istua, sillä etureuna tuntui antavan periksi. Istuimen vanhat kumitekstiilivyöt säilytettiin, mutta ensimmäinen vyö siirrettiin taaksepäin ja eteen lisättiin huomattavasti jäykempi oke-vyö. Myös istuimen pehmusteet rakennettiin vaahtomuovista siten, että etureunaan tuli jäykempää vaahtomuovia kuin taakse. Näin saatiin etureuna jämäkämmäksi ja istuinkulma paremmaksi. Vaahtomuovin päälle laitoin vielä vanun.

Selkänojassa oli myös kumitekstiilivyöt, jotka säilytettiin. Selkänojan pehmusteet olivat siinä kunnossa, että ne kannatti säästää. Mutta vöiden ja vaahtomuovin väliin jäävän jäykän kankaan vaihdoin joustavaan trikooseen. Käytimme sohvan ja tuolien sivuihin tulevaan pyöreään muotoon samaa kaavaa, jotta kaikki tuotteet olisivat samanlaisia. Kankaan kuvio kohdistettiin istuimen ja kapan kohdalla. Muita saumoja ei kohdistettu, sillä kangasta oli niin niukasti, ettei se ollut mahdollista. 

Selkänojaan tuli neljä nappia. Napit kiinnitin viimeisenä, kuvassa näkyvän välineen avulla. Ensin solmin kaikki napit kiinni luisusolmun avulla ja kiristin sitten kaikki samaan kireyteen. Lopuksi solmin parit umpisolmut päättelyksi ja katkaisin langat. Pidin tästä kankaasta, sitä oli suhteellisen helppo työstää ja se oli mukavan tuntuista.

Tässä ennen ja jälkeen kuvat sohvasta

 

Tuolit ja sohva yhteiskuvassa. Tuolien verhoilun hoitivat Jenna K. ja Pia.

Keinutuoli

Tämän keinutuolin omistaja halusi verhoilun istuimeen ja selkänojaan. Istuin koostui vanerilevystä, jota kiersi n.1 cm leveät ja korkeat laidat. Pehmusteeksi laitoin 4 cm:n vaahtomuovia, josta n.1 cm jää upotetuksi laitojen väliin. Selkänojassa on 2 cm:n vaahtomuovi ja taustapuolella verhoilupahvi ja ohut kerros vanua.

Pintakäsittelyn hoiti asiakas itse.

Nämä kuvat on otettu ennen koristenauhan  laittamista, sillä asiakas halusi itse viimeistellä tuotteen. Tämän takia siis kuvissa hakaset näkyvissä.

Mopon satula

Tämä asiakastyö oli mieluinen, sillä olen harkinnut erikoistumista ajoneuvoverhoiluun. Mopon satula on toki pieni työ auton istuimeen verrattuna, mutta jostainhan harjoittelu on aloitettava.

Alkuperäisessä verhoilussa oli naulauslistat sekä etu- että takapäässä. Opettajan kanssa päätimme aluksi, että ompelen naulauslistan ainoastaan etupäähän ja kiristän tekonahan takapäähän. Ommellessa huomasin nahassa ison naarmun, jota en leikatessa ollut huomannut. Ongelma ratkaistiin jättämällä etupäästä naulauslista pois ja taivuttamalla nahka naarmun kohdalta kulman yli. Naulauslista vaihdetiin siis takapäähän. Tekonahan kiristämisessä käytin apuna kuumailmapuhallinta rypyttömän lopputuloksen saamiseksi. Ohut tekonahka halkesi herkästi naulatessa. Kaksin kerroin laittaminen auttoi nahkaa kestämään paremmin.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuva satulasta.

Sininen nojatuoli

Tämä 50 - 60-luvun kuppituoli oli asiakastyö. Istuimeen vaihdettiin uudet siksak-jouset ja jousien päälle vielä 2 cm:n vaahtomuovi. Koska kankaan määrä oli rajallinen käytin istuimessa tyynyn alle jääväsää osassa apukangasta.

Näissä kuvissa tuoli siis vielä purkuvaiheessa.

Selkänojassa säilytettiin vanha pehmuste ja sen päälle lisätiin ainoastaan vanu. Kankaan naulaus selkänojaan oli haastavaa ja opettavaista. Vaikeinta oli saada molemmilta puolilta pakolliset kulman laskokset samanlaisiksi.

Istuintyynystä tehtiin kääntötyyny, jossa sauma kulkee keskellä, ilman kappaa. Etukulmat rypytettiin 9 cm:n matkalta 2 cm. Kaavoitin tyynyn lakankankaan avulla, vanhan kankaan päälle.

Kangasta oli mukava työstää, sillä se ei tuntunut purkaantuvan millään ja pienet ruudut helpottivat lankasuoruuden löytämistä. Tuolissa oli yllättävän mukava istua ja pidänkin tästä tuolista todella paljon.

Tässä vielä tuolin ennen ja jälkeen -kuvat.

K-tuoli, joustinten paikat

Suunnittelin istuimen joustinten paikat Perinteinen verhoilu -kirjan avulla. Kirja neuvoo sijoittamaan joustimet syvyyssuunnassakin kohtisuoraan, mutta tässä tuolissa etusarja on melkein kymmenen senttiä leveämpi kuin takasarja, jolloin joustimet on parempi sijoittaa hieman leviävään viuhkan muotoon. Joustinten paikat suunniteltuani laskin lankojen paikat ja porasin sarjoihin reiät lankapohjaa varten. Käytin porakonetta ja 3 mm:n terää. Lankapohja punotaan korin pohjan tapaan, aivan kuten satulavyöpohjakin. Langat kiristetään sarjan ulkopuolelle ja kiinnitetään sarjaan naulan avulla.

K-tuoli, liitokset ja liimaus

Etu- ja takasarjojen liitokset olivat kunnossa, mutta sivusarjat jouduin liimaamaan uusiksi. Kun testikasasin tuolin, niin että sivusarjat olivat alkuperäisillä paikoillaan, huomasin toisen sarjan olevan takaosastaan n.1 cm alempana kuin toinen. Opettajan kanssa päätimme nostaa tämän alempana olevan sarjan samalle tasolle korkeamman kanssa. Tästä johtuen vanhaa tappiliitosta joutui vähän muokaamaan hiomalla tappia lyhyemmäksi.

Liimasin sarjat paikoilleen ja pistin puristimet pitämään osia paikoillaan liiman kuivumisen ajan. Tarkistin ristimitan ja korjasin sen kohdalleen.

Liiman kuivuttua huomasimme opettajan kanssa, ettei vasemmanpuoleinen liitos sarjan ja takajalan välillä pitänyt tarpeeksi hyvin. Ilmeisesti vanhan liiman poisto ei ollut onnistunut tarpeeksi hyvin pelkällä hiomapaperilla. Puhdistin liitoskohdan uudelleen, tällä kertaa apunani taltta ja viila. Liimasin osat uudelleen, pistin puristimet kiinni ja tarkistin, että ristimitta on kohdillaan.

Seuraavaksi tein takakulmiin vielä tukikappaleet vahvistamaan liitosta. Kiinnitin kappaleet liiman ja ruuvien avulla.

Lastenjakkara

Puutyökurssin tehtävänä oli rakentaa lastenjakkara. Opettajan antamiin piirustuksiin oli lupa tehdä pieniä muutoksia, mutta minä pyrin saamaan lopputuloksesta piirustusten mukaisen. Tässä onnistuin mielestäni hyvin.

Kurssiin kuului myös pintakäsittelyosuus. Ihastuin puun kauniiseen pintaan enkä tahtonut peittää sitä liikaa, toisaalta olisin halunut maalata jakkaran valkoiseksi. Opettajan ehdotuksesta pintakäsittelyksi valikoitui näiden kahden vaihtoehdon välimuoto, kuultovalkoinen. Pidän valkoisesta pinnasta, josta lähemmin tarkasteltuna erottaa selvästi puun syyt.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

K-tuoli, purkaminen

Tämän päivän käytin tuolin purkamiseen. Mitään suurempia yllätyksiä ei revenneiden kankaiden alta paljastunut. Napsin jälleen paljon kuvia, jokaisesta eri vaiheesta ja pehmustekerroksesta. Tämä tuoli koostui meriheinästä, säkkikankaasta, jousista ja isosta kasasta nauloja. Suuri osa nauloista lähti kuin itsestään, mutta muutaman isomman naulan irrottamiseksi tarvittiin jo vähän yritystä.

Ennen jousien purkamista kirjasin ylös etu- ja takajousien korkeudet ja sidonta paikat. Tämä sen takia, että pystyn rakentamaan uudeen jousiston samaan korkeuteen. Irrotin jouset yhtenä pakkana, jotta voin tarvittaessa tarkistaa siitä mittoja.

Tuolin sarjoissa oli korokepalat, jotka joudun uusimaan. Merkitsin siis muistiin kappaleiden mitat, jotta voin tehdä uudet. Uusien palojen teko ei pitäisi olla vaikeaa ja uskon suoriutuvani siitä itsenäisesti. Myös jokainen tuolin liitos on liimattava uudestaan.

Käsinojien kiinnitysruuvit olivat uppoutuneet syvälle puuhun ja niiden irrottaminen olikin hieman hankalaa. Hetken ponnistelun jälkeen sain molemmat käsinojat ehjinä irti.

K-tuolin lähtötilanne

Tänään alkoi opiskelujeni ensimmäisen vuoden viimeinen jakso. Tässä jaksossa on tarkoitus tutustua perinteiseen kierrejoustinverhoiluun. Koska minulla ei ole omaa K-tuolia, sain tehtäväkseni asiakastyön. 

Tälle asiakkaalle tulee kaksi samanlaista tuolia, joista toisen verhoilen minä ja toisen luokkatoverini Pia.

 Alkutilanteessa tuoli oli hyvin rähjäinen, pohja oli pettänyt ja jouset roikkuivat näkyvillä. Testi-istuminen oli siis mahdotonta ja istuinkorkeuden selvittäminen lähinnä arvailua. Myös kangas oli jo aikansa elänyt. Kangas oli pahasti repeytynyt niin istuimen etureunasta kuin selkänojan yläreunastakin. Selkänojan tausta oli mielenkiintoinen, sillä alkuperäisen verhoilun tekijältä on ilmeisesti loppunut kangas kesken. Alareunassa oli nimittäin 10 cm:n kaitale kangasta eri lankasuoruudella kuin muu tausta. Tätä yksityiskohtaa tuskin tarvitsee tehdä uuteen verhoiluun. Kaikki tuolin käsinompelupistot näkyivät selvästi ja tekivät ulkonäöstä hutaistun näköisen.

Aloitin dokumentoimisen valokuvaamalla tuolin eri kuvakulmista. Räpsin kuvia myös yksityiskohdista ja reiluun kuuteenkymmeneen kuvaan saattoi mahtua myös muutama taiteellisempikin otos.

Seuraavaksi kirjasin ylös tuolin mittoja. Toivon merkinneeni muistiin kaiken oleellisen joka mitattavissa oli. Minusta tämä tuoli on niin nuutunut ja kärsinyt, että on jo aikakin saada siihen uusi verhoilu.

Palikan alku